Opin jo ohjaajuudessa, kuinka tärkeää on tehdä hyvä tuokiosuunnitelma, mutta liikunnanohjauksen kurssilla opin, kuinka tuokiosuunnitelma kannattaa tehdä. Ennen liikunnanohjauksen kurssia en ollut myöskään ajatellut tai asettanut tavoitteita sen enempää, vaan tavoitteiden tärkeys selvisi vasta tällä kurssilla. Jos ohjaa esimerkiksi jalkapallokerhoa, on tärkeää että on pidemmän ajan tavoite ja että se pilkotaan niin, että jokaiselle ohjauskerralle on oma tavoitteensa. Opin, että tavoitteiden olisi hyvä olla konkreettisia, jotta niitä on helpompi toteuttaa ja jotta tavoitteisiin pääsyn arviointi olisi helpompaa.
Alakoulun liikunnan opettaja käytti ohjauksessaan aina samoja tuttuja menetelmiä ja harvoin testasi mitään uutta. Nämä menetelmät eivät suuremmin innostaneet minua liikkumaan. Mielestäni olisi tärkeää, että liikunnassa käytettäisiin monipuolisia ja uusia juttuja, eikä aina samoja vanhoja leikkejä joka kerta. Monipuolisempia menetelmiä käyttämällä, useammat innostuisivat liikkumaan myös vapaa-ajallaan. Tämä on asia mihin haluaisin myöskin omassa ohjauksessani kiinnittää huomiota.
Harrastin ala-asteikäisenä jalkapalloa pari vuotta. Siitä huolimatta, että minusta ei tullut jalkapallotähteä, tykkäsin olla harjoituksissa ja sain uusia kavereita. Jalkapalloharrastus oli myös ensimmäinen kerta, kun harrastin liikuntaa säännöllisesti. Sitä kautta löysin liikunnan ilon ja se näkyy myöhemmässä elämässä. Haluan omassa ohjaamisessani painottaa sitä, että liikunnasta voi nauttia vaikka ei aina olisikaan paras kaikissa lajeissa. Kun liikunnasta nauttii, siinä kehittyy samalla huomaamattaan.
Myöhemmin olen huomannut, kuinka tärkeää liikunta on itselle esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa. Liikunta on hyvä tapa purkaa mielen päällä olevia asioita ja sen avulla pystyy hetkeksi unohtamaan sen pahan olon.
Aikaisempien kokemusteni pohjalta haluan painottaa ohjattaville, että tärkeintä on löytää liikunnan ilo. Menestyminen ja lajin hallitseminen on toissijaisia asioita. Kannattaa rohkeasti kokeilla uusia lajeja ja tapoja liikkua, eikä epäonnistumista kannata pelätä.
Koulutuksen aikana olen huomannut kuinka tärkeää myös nonverbaali viestintä on. Toisena vuonna pidin liikuntakerhoa. Ryhmä oli tosi energinen, vilkas ja osalla ryhmäläisistä oli käyttäytymisen ongelmia. Tästä syystä ryhmää oli hankala ohjata. Huomasin, että oma turhautuminen ei auta yhtään, vaan kannattaa pysyä rauhallisena. Nonverbaalin viestinnän merkitys korostui, kun ryhmä piti saada rauhoittumaan. Ryhmä rauhoittui paremmin, kun itsekin oli rauhallinen. Kerhoa pitäessä huomasin, kuinka tärkeää on, että erityisen lapsen saa motivoitua toimintaan.
Luonto- ja elämystoiminna kurssilta sain tosi paljon ja varmuutta ohjata myös vähän erilaisia juttuja. Se oli ehdottomasti koko koulusta se kurssi, minkä tulen aina muistamaan. Mielestäni tekemässäni itsearvoinnissa kurssin merkitys minulle itselleni tiivistyy hyvin (Liite 2, Itsearvointi)
“Näyttää että luonto on sun elementti ja että oikeasti nautit siitä mitä teet ja osaat tehdä. Oot tosi kohtelias ja kiität pienemmistäki asioista ja se on tosi kiva”
“Luonto ja elämystoiminta on oikeasti ihan sun juttu. Näyttää, että oot täällä tavallaan puhjennut kukkaan. Oot paljon itsevarmempi. En tiiä onko se nää ihmiset täällä vai mikä. Ja jos teet tätä joskus työkses joskus niin varmasti pärjäät siinä. Oot tosi tunnollinen opiskelija, mut muista olla stressaamatta liikaa" (ope)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti