On hauska huomata, kuinka erilainen olin peruskoulun aikana, verrattuna siihen mitä olen nyt. Ennen opistoa olin tosi ujo ja minulla oli huono itsetunto. Luulen, että sen aikaisilla koulukavereillani oli vaikutusta tähän. Vieläkään itsetuntoni ei ole paras mahdollinen, mutta huomattavasti parempi kuin ennen.
“Olet aikuistunut ysiluokan jälkeen. Itseluottamus on kasvanut, rohkeutta ja reippautta tullut kovasti lisää” (-äiti)
Miettiessäni yläkoulussa jatko-opiskelupaikkaa, en osannut päättää menenkö lukioon vai Haapaveden Opistolle. Opettajat ja osa läheisistä olivat sitä mieltä että ehdottomasti menen lukioon, mutta itse olin tosi epävarma pärjäämisestäni siellä. Minua ärsytti paljon oletus lukioon menemisestä ja siksi haluaisin nuoria kohdatessani kiinnittää huomiota siihen. Olisi parempi, jos kysyttäisiin että tarviiko nuori apua opiskelupaikan valinnassa sen sijaan, että oletetaan että hän menee johonkin tiettyyn paikkaan. Minulla oli halu auttaa ihmisiä, joten ajattelin että Opisto olisi hyvä pohja mahdollisiin seuraaviin opintoihin.
Jälkeenpäin ajateltuna luulen, ettei minulla ollut mitään hajua mitä on olla nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, ala vain kuulosti kivalta. Toisaalta olen myös iloinen etten tiennyt tarkemmin mitä se on, sillä jos olisin tiennyt en usko että olisin hakenut Opistolle opiskelemaan tätä alaa. Syynä tähän on se, etten olisi uskonut että minusta olisi ollut ohjaamaan näinkin isoja juttuja. Luulen että ennakko-oletukseni oli, että nuoriso ja vapaa-ajan ohjaajat vain ovat nuorisotaloilla, pitävät kerhoja ja leirejä. En osannut ajatella että alaan kuuluisi esimerkiksi ryhmädynamiikka tai nuorten sosiaalinen vahvistaminen tai oikeastaan mitään sen syvällisempää.
Olen tosi onnellinen että päätin hakea juuri Opistolle ja huomaan kehittyneeni paljon. Ohjaustilanteet olivat alussa tosi vaikeita, sillä ajatus siitä että minä olen se joka päättää mitä tehdään, minä olen se jota ihmiset kuuntelevat oli tosi ahdistava. Kuitenkin koulu on tarjonnut tuohon loistavaa “siedätyshoitoa” ja kannustusta niin, että nyt pystyn ohjaamaan erilaisia ryhmiä ja järjestämään tavoitteellista toimintaa. Jos minulle olisi esimerkiksi yhdeksännellä luokalla sanottu “Hei, sä muuten lähet Pikku-Syötteelle yksin työssäoppimaan ja siellä ohjaat itsenäisesti esimerkiksi jousiammuntaa”, tai että “Hei, sä muuten meet itsenäisesti ihan vieraisiin perheisiin ohjaamaan lapsia”, en olisi kyllä ikinä uskonut.
“Rohkia typykkä! uskallat lähtiä kaikkeen mukaan :)”
Olen ollut aina todella perfektionisti omia tekemisiäni kohtaan, ihan kaikessa mitä teen. Jo alakoulussa otin kokeista tosi paljon stressiä itselleni ja numeroiden täytyi olla riittävän hyviä. Vaikka olen edelleen tarkka siitä mitä teen, olen opintojeni aikana oppinut myös sietämään epäonnistumisia.
“teet asiat tarkasti ja tarkistat että ne on hyvin tehty”
“Reipas, toimelias, et jätä asioita puolitiehen mikä on MAHTAVAA”
Vielä yhdeksännellä luokallakin olin todella ujo ja epävarma itsestäni. Jo ensimmäisen opistovuoden aikana opin hoitamaan asioitani itsenäisemmin ja kysymään rohkeammin apua muilta. Vielä ensimmäisenä vuonna en uskaltanut soittaa vieraisiin numeroihin, enkä vastannut puhelimeen jos siihen soitti vieras numero. Nykyään pystyn soittamaan ja vastaamaan, vaikka en siitä vieläkään tykkää. En uskaltanut myöskään puhua vieraille ihmisille; nuorempana esimerkiksi en pystynyt kysymään edes kaupassa myyjältä jotain tiettyä tuotetta. Nykyään pystyn helpommin menemään juttelemaan vieraille ihmisille. En usko, että olen edelleenkään se, joka menee ensimmäisenä juttelemaan ihan jokaiselle, mutta töissä hoidan kuitenkin aina kaikki hommat mitä minulle annetaan.
Minulle on aina ollut tärkeää, että tiedän asioista tarpeeksi ennen kuin olen asiasta jotain mieltä. Tämä piirre on vahvistunut opintojen aikana entisestään, kun ymmärrystä ja tietoa on tullut lisää. Koulutuksen aikana olen oppinut keinoja haasteisiin joita lukihäiriö aiheuttaa. Tunnistan asiat jotka ovat minulle haasteellisia ja olen oppinut löytämään haasteisiin apukeinoja
“Mukava, huomaavainen, kiva, hauska, ystävällinen ja avulias.”
“Mukava, positiivinen ja kannustava tyttö :) “
“Pieni ja pippurinen ja äkänen jos tarvii :)”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti