Liitteet

LIITE 1:

Turvallisuussuunnitelma tapahtumaan

23.3.2017

Tapahtuma: Tenavailta

Osallistujat: 0-12 vuotiaat lapset ja alle kouluikäisten huoltajat. n. 200

Ajankohta: 23.3.2017, klo 18.00-20.00

Tapahtumapaikka: Oulaisten yläkoulun liikuntasali

Osoite: Oulaistenkatu 58, 865300 Oulainen

Järjestäjä: Oulaisten nuorisotoimi

Vastuuhenkilö: *** *** Puh: **********

Turvallisuusvastaava: *** *** Puh: **********

Muut järjestäjät: *** ***, *** ***, *** ***

Ea- välineistö: ensiapupakkaus, sammutusvälineistö

Lähin päivystävä terveyskeskus: Oulaskankaan Sairaala

Osoite: Oulaistenkatu 5, 86300 Oulainen

Puhelinnumero: klo 16.00 - 8.00: 08-4897840 (Oulaskankaan yhteispäivystys)

Hätänumero: 112

Tapahtuman ohjelma:

Tapahtumassa on temppurata, minitrampoliini, lämäritutka, 2x air  track patjoja, pieni jalkapallokenttä, muutama tarkkuusheittopiste, valokuvauspiste ja kahvio. Lapset ja heidän vanhempansa saavat liikkua pisteillä vapaasti.

Pelastussuunnitelma: Kokoontumispaikka lipputangon luona keskipihalla

Riskikartoitus:

Tilat: Yläkoulun liikuntasali, ruokalan aula

Ryhmä: 0-12 vuotiaat lapset ja alle kuoluikäisten huoltajat

Välineet, materiaalit, laitteet: Temppuradan välineet, minitrampoliini, patjat, airtrackit, lämytutka, maali, mailat, pallot, valokuvauspisteen välineistö, kahvion välineistö, äänentoistolaitteet, tarkkuusheittopisteen välineistö

Ulkopuoliset tekijät: Tapahtumaan voi tulla joitain vääriä henkilöitä esim. humalassa

Muuta huomioitavaa: Vakuutukset

Riskien ennaltaehkäisy:

Tilat: Tapahtuman kokoamisvaiheessa varmistamme että tilat ovat turvalliset kaikille

Ryhmä: Olemme etukäteen ilmoittaneet, että alle kouluikäinen tarvitsee huoltajan mukaan

Välineet, materiaalit, laitteet: Tapahtuman kokoamisvaiheessa testaamme ja varmistamme että että laitteet ja tekemiset ovat turvallisia myös kaikkein pienimmille. Tapahtuman aikana valvomme pisteillä, että kaikki toimivat asianmukaisesti. Olemme huomioineet että  meillä on tarpeeksi henkilökuntaa.

Ulkopuoliset tekijät: Tilanne hoidetaan asianmukaisesti

Muuta huomoitavaa: Nuorisotoimella on vastuuvakuutus ja teostomaksu on maksettu

Toimenpiteet erilaisissa hätätilanteissa:

1. Arvioidaan tilanne

2. Estetään lisäonnettomuudet

    - Tulipalon sattuessa poistutaan rakennuksesta pihalle etukäteen sovittuun paikkaan

3. Annetaan ensiapua

    - Annetaan ensiapua haavojen ja palovammojen kohdalla

    - Kylmä, koho, kompressio

    - Tajuton potilas; pyritään selvittämään syy tajuttomuuteen, varmistetaan avoimet hengitystiehyet, kylkiasento

4. Hälytetään apua.

    - Soita 112 ja kerro mitä on tapahtunut ja kerro selkeästi potilaan tilanne

    - Osoite: Oulaistenkatu 58

    - Lähetä joku opastamaan hälytysajoneuvoja

5. Hoidetaan tilannetta kunness apu on tullut paikalle

6. Kun tilanne on ohi, välitön ilmoitus tapahtumajohtajalle

LIITE 2:

Itsearviointi Luonto- ja elämystoiminnan kurssista

2017 - Syksy

Mielestäni pääsin kurssin tavoitteisiin hyvin. Luulen, että tässä auttoi aika paljon aikaisempi Pikku-Syötteen työssäoppiminen, mutta kurssin aikana vahvistui tunne siitä että tämä on sitä mitä haluan myöhemminkin tehdä työkseni ja osaisinkin tehdä. On hienoa tajuta, kuinka tärkeää tämmöinen toiminta on oikeasti kaiken ikäisille. Esimerkiksi kun pienempänä kävimme perheen kanssa pienen karhunkierroksen, oli se tosi siistiä. Mutta edelleen, kymmenen vuoden jälkeen vaeltaminen on ihan yhtä siistiä. 

En ollut oikeastaan asettanut itselleni mitään kunnollisia tavoitteita, muuta kuin että lähden kaikkeen innolla mukaan. Siinä onnistuin ja nautin kaikesta mitä kurssilla tein.

Teoria- asiassa luulen että esimerkiksi vaelluksen varusteissa ja muussa käytännön jutussa ei tullut minulle niinkään mitään uutta, vaan lähinnä tunneilla sain tavallaan tiedon sen rinnalle, mitä olen jo ennemminkin tehnyt osin tiedostamattani. Nyt luulen tiedostavani paremmin mitä teen. Esimerkiksi historiaa en tiennyt yhtään etukäteen, enkä ollut perehtynyt luontokeskuksiinkaan sen tarkemmin, mutta nekin on mielestäni hyviä juttuja tietää.

Luulen, että sain kurssin aikana aika paljon lisää varmuutta ohjata eri ikäisiä ryhmiä ja myöskin varmuutta ja osaamista lajeihin mitä kokeilimme kurssin aikana. Esimerkiksi jousiammuntaa olen ohjannut ennenkin, mutta nyt näin toisen/toisia tapoja millä sitä voi ohjata. Luulen että lähtisin nyt ohjaamaan mitä tahansa tätä kurssia koskettavaa lajia itsevarrmemmin.

Vaelluksen aikana oli jännä huomata kuinka tärkeä juttu ruoka oikeasti on minulle ihan vain pelkästään kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi omalta aikaisemmalta vaellukselta ei jäänyt näin kivaa kuvaa, koska meillä oli siellä liian vähän ruoka mukana ja koko ajan oli vähän nälkä. Mutta nyt kun ruokaa sai koko ajan tarpeeksi, ei ärsyttänyt läheskään niin paljoa melkein missään vaiheessa. Samalla opin tavallaan huomaamaan paljon paremmin itsestäni milloin tarvitsen sitä ruokaa niin ettei rupea ärsyttämään. Vaelluksen aikana luulen, että opin ottamaan muita paremmin huomioon.

Pakan reissulla minua jäi harmittamaan, kun en kokeillut ninja-rataa. Toisaalta kyllä tiedän että en olisi siihen pystynyt, mutta olisi varmaan oman mielenrauhan takia pitänyt silti yrittää.  Toisaalta jos olisin yrittänyt ja sitten epäonnistunut, olisiko sekään ollut yhtään sen parempi vaihtoehto. Pitäisi kai vain itse oppia ymmärtämään se ettei kaikessa tarvitse olla hyvä eikä kaikessa tarvitse olla paras.

Tämä oli oikeastaan juuri se kurssi, mitä olen odottanut koko koulussa kaikkein eniten ja odotukseni täyttyivät kyllä ihan täysin. Tykkäsin tosi paljon tehdä kaikkea. En tiedä oikeastaan muuttaisinko mitään, en usko.

En yleensä tykkää yhtään itsenäisistä tehtävistä ja näidenkin tekemiseen lähdin alunperin aika negatiivisella asenteella, mutta fiilis kuitenkin muuttui kurssin aikana. Alussa myös tuntui, että tehtäviä on ihan liikaa. Kuitenkin, etätehtävät ovat mielestäni tärkeitä, että oppii työskentelemään itsenäisesti eikä kaikkea oikein vain voi oppia tunneilla istumalla tai sitten siinä ei ole mitään mieltä sillä tavalla. Minulle jäi loppujen lopuksi ihan positiivinen kuva tämän kurssin itsenäisistä tehtävistä ja tuntui että oikeasti opin niistä jotain. Tehtäviä oli mielestäni ihan ok määrä muuten, mutta etäpäivälle tehtäviä olisi voinut olla vähemmän, sillä en ehtinyt tehdä niitä sen päivän sisällä kuin olisi varmaan ollut tarkoitus. Toisaalta ymmärrän, että asioita ei olisi ehtinyt opettaa muuten kuin itsenäisellä tehtävillä. 

Leirin suunnittelu- tehtävässä tajusin selkeämmin kuinka paljon asioita oikeasti pitää ottaa huomioon. Vaikka olen ennenkin ollut suunnittelemassa leirejä, en ole ehkä ymmärtänyt kuinka paljon asioita siinä oikeasti pitää huomioida. 

LIITE 3:

Kirjoitelma Dokumentin Tiikeriä etsimässä pohjalta

30.11.2017

Dokumentti kertoo Heljä- nimisistä naisesta, jolla on CP-vamma ja sairastaa epävakaata persoonallisuushäiriötä. Hänen äitinsä kuoli rintasyöpään Heljän ollessa 10 vuotias. Heljä kertoo, että hänen lapsuutensa loppui siihen. Heljä saa osan tuloistaan harjoittamalla prostituutiota. Aluksi Heljä teki sitä läheisyyden kaipuun takia ja myöhemmin vain elättääkseen itsensä. Hänellä ei ole oikeastaan ketään läheisiä ihmisiä, paitsi avustajat joista on kuitenkin moni lopettanut Heljän prostituution takia. 

Omia ajatuksia ja tuntemuksia Heljän tarinasta

 Mielestäni oli tosi mielenkiintoista saada tietää ihmisen itse kertomana hänen elämäntilanteestaan ja elämästä CP-vamman kanssa. Mietin myös, että eikö Heljän rahatilanteen parantamiseksi oikeasti voitu tehdä mitään ja oliko Heljän pakko myydä itseään. Mietin myös ensimmäisen avustajan ja Heljän suhdetta, että meneekö siinä nyt kaikki ihan niinkuin pitäisi. En halua sanoa että olisi oikeaa tai väärää tapaa tehdä avustajan työtä, mutta itse tykkäsin paljon enemmän jälkimmäisen työntekijän työotteesta.

Onko Heljän toiminta hyväksyttävää?

Ajattelen, että lähtökohtaisesti Heljän toiminta (seksin myyminen) ei ole oikein. Mielestäni on tosi vaikea päästää käytännössä tuntematonta ihmistä niin lähelle itseään ilman, että jompaankumpaan osapuoleen sattuisi henkisesti. Kuitenkaan ei ikinä tiedä että että kenen kanssa esimerkiksi netissä puhuu, toinen voi oikeasti olla kuinka perseestä vain, voi olla väkivaltainen, tai tehdä jotain mitä toinen ei halua, tai toinen (kumpi vain) voikin alkaa tuntea jotain enemmän, tai palvelun ostajalla voi olla puoliso kotona. Mielestäni prostituutio on tosi uhkarohkeaa.

Toisaalta prostituutioonkin suostutaan itse (ellei joku ihminen tai rahatilanne pakota). Ainakin jos tuollaista tekee, pitää tiedostaa ihan tosi tarkasti kaikki riskit ja varmistaa että on yhteiset pelisäännöt ja että niitä myös noudatetaan ja että seksin myyjä oikeasti tekee sitä vain rahan takia.

En myöskään tuomitse Heljää hänen toimintansa takia vaan ymmärrän syyt miksi hän sitä tekee. Lähinnä vain mietin, että eikö tuollainen elämä ole tosi rankkaa Heljälle henkisesti.

Mietin vain, että eikö Heljä halua oikeasti tehdä jotain muuta työtä ja eikö joku viranomainen pystyisi auttamaan hankkimaan Heljälle jotain muuta toimeentuloa. Jotenkin tuntuu tosi väärältä että seksin myyminen on ainut mahdollisuus tienata tarpeeksi. Jos minulla olisi mahdollisuus, varmaan yrittäisin löytää Heljälle muita vaihtoehtoja saada enemmän tuloja (Koulutus? Työ?)

Toisaalta Heljän prostituution harjoittaminen oli alunperin “oire” läheisyyden tarpeelle ja sille, ettei Heljällä ole ystäviä tai muita läheisiä avustajien lisäksi. Voisiko hänelle ehdottaa jotain harrastustoimintaa tms. Olisiko jotain harrastusta johon tarvitsee vain vähän rahaa tai ei ollenkaan. Voisiko Heljä lähteä esimerkiksi spr.n ystävätoimintaan mukaan joko vapaaehtoiseksi ystäväksi tai ystävää tarvitsevana?

Vaikuttaako vammaisuus asenteeseen?

Yleisesti ajattelen että esimerkiksi juuri kehitysvammat vaikuttavat aina jollain tavalla siihen, miten ihminen ajattelee toisesta, sille ajatukselle ei vain oikein voi mitään. Mielestäni tärkeää on huomata että on esimerkiksi jotain ennakkoluuloja jotain ihmistä kohtaan ja tietoisesti ajatella että ne eivät pidä paikkansa ja tutustua ihmiseen ennakkoluulottomasti. Kuitenkin haluan ajatella että kehitysvamma tms. ei vaikuttaisi ajattelutapaan, mutta toisaalta en tiedä onko se ikinä kenelläkään täysin mahdollista. Mielestäni on tärkeää muistaa, että CP-vamma ei vaikuta vamman omaavan ajattelukykyyn, ainoastaan liikkuminen on vaikeaa.

Käytetäänkö heljää hyväksi?

Mielestäni ainakin dokumentissa mainittu mies, joka jätti Heljän alasti sänkyyn ja kuitenkin halusi parisuhteeseen hänen kanssaan, käytti Heljää hyväkseen. Mies ei enää maksa hänelle seksistä ja sanoo että haluaa jotain enemmän kuin pelkkää seksiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ketään jätetä alasti sänkyyn kun on kiire, jos todella halutaan esimerkiksi parisuhteeseen. Se osoittaa mielestäni sen, että mies käyttää Heljää hyväkseen.

Ymmärtääkö Heljä tilanteensa?

Mielestäni Heljä ymmärtää tilanteensa (CP-vamma) ja tekee kuitenkin itse tilanteensa pohjalta päätöksiä. Heljä tiedostaa mihin hän pystyy ja mihin ei.  

Sitä Heljä ei välttämättä ymmärrä, kuinka väärin edellä mainittu mies Heljälle tekee. Toisaalta olen itsekin vasta myöhemmin joidenkin ihmissuhteiden jälkeen tajunnut kuinka väärin joku ihminen on tehnyt minulle (tajunnut että toinen tekee väärin, mutta ei että kuinka väärin), ehkä nuo on asioita jotka tajuaa vasta jälkeenpäin.

Mietin että voisiko avustajat ottaa Heljän ja miehen suhteen vielä paremmin puheeksi niin, että se voisi auttaa Heljää ymmärtämään tilanteensa paremmin. Tietenkään avustajat eivät voi alkaa käskyttämään Heljää että tee näin ja näin, mutta ehkä se saisi hänet ymmärtämään paremmin tilanteensa. Voi olla myös, että keskustellessa huoli miehen käytöksestä osoittautuisi turhaksi, kun asiasta saisi tietää enmmän. Samalla avustajat voisivat ehkä yrittää sanoa Heljälle, että kannattaisiko Heljän puhua miehen kanssa heidän suhteestaan. Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei toisen henkilökohtaisiin asioihin kannattaisi liikaa puuttua, mutta luulen että keskustelu ei ainakaan pahentaisi tilannetta.

Avustajien suhtautuminen Heljään, ymmärtävätkö he kokonaiskuvan?

Toisaalta ajattelen, että avustajat tai kukaan muukaan ei voi täysin ymmärtää Heljän tilannetta, koska oikeastaan vain hän itse voi ymmärtää tilanteen täysin. Heljä kuitenkin kertoi asioistaan tosi avoimesti myös avustajilleen joten luulen, että kyllä he tarpeeksi ymmärtävät. Ensimmäinen avustaja suhtautui Heljään ehkä enemmän kuin ystävään, mitä avustettavaan.

Kuka hoivaa ketäkin?

Ensimmäisen avustajan kohdalla tuntui, että Heljä hoivasi enemmän avustajaa kuin avustaja Heljää. Heljä yritti koko ajan auttaa ja piristää avustajaa, ja avustaja avautui Heljälle. Itse ajattelen kuitenkin, että avustajan olisi tarkoitus auttaa Heljää, eikä Heljän avustajaa. Vaikka Heljä kyselikin avustajan asioista itse, niin mietin että voiko Heljä kuunnella niin rankoista asioista juttua (masennus, lapsen huostaanotto ym.) niin, että Heljä ei yhtään ottaisi niistä paineita itselleen. Avustajan pitäisi kuitenkin ymmärtääkseni olla avustettavan elämää helpottava tekijä, ei taakka avustettavalle.

Mietin, että olisiko ensimmäinen avustaja voinut kysellä enemmän Heljän asioista ja esittää niihin liittyen lisäkysymyksiä, osoittaa enemmän kiinnostustaan Heljän asioita kohtaan. Tietenkään en jättäisi vastaamatta Heljän kysymyksiin liittyen avustajan asioihin, mutta miettisin ehkä että kuinka paljon niistä kertoisin.

LIITE 4:

Psykologian essee lapsen aggressiivisuudesta
9.4.2018

Aggressiivisuus on luonteenpiirre. Aggressiot ovat aggressiivisuudesta johtuvia vihantunteita. Aggressiivisuus ilmenee aggressiona. Aggressio ei kuitenkaan tarkoita vielä minkäänlaista tekoa. Aggressiot voivat johtaa hallitsemattomaan aggressiiviseen käyttäytymiseen, joka voi ilmetä joko fyysisesti tai sanallisesti. Aggressio voi johtaa väkivaltaan, mutta väkivalta on aina teko joka on päätetty tehdä. Väkivalta on aggressiota, mutta aggressio ei kuitenkaan aina ole väkivaltaa.  Aggressiot, eli tunteet, tavallaan sumentavat aivot hetkellisesti, jolloin ei osaa tehdä järkeviä päätöksiä.

Aggressio voi olla fyysistä tai verbaalista, suoraa tai epäsuoraa. Suora ja epäsuora aggressio voivat olla joko hyökkäävää tai uhkailevaa. Jokainen ihminen kokee välillä aggressiota niin, ettei hallitse itseään. Kun kaikki on hyvin, osaamme toimia oikein ja harkitusti, mutta kun “ajatus sumenee raivosta” ei järkevä ajattelu toimi. Aggression voi laukaista esimerkiksi jokin yllättävä käänne, liika väsymys tai stressi. Aggression taustalla voi olla myös muita tunteita, kuten ahdistusta, vihaa, kostonhimoa, mustasukkaisuutta, pettymystä, häpeää tai voitontahtoa. Aggressio ilmenee eri ihmisillä ja erilaisissa tilanteissa eri tavalla. Joskus ihminen lamaantuu, ja toisinaan alkaa riehumaan. Alla olevassa kuvassa on kuvattu aggressioon liittyvistä tunteet.

Sinkkonen kertoi ylen artikkelissa että aggressiivisuus voi olla myös tervettä. Jokainen ihminen tarvii aggressiivisuutta itsensä puolustamiseen. “Jossain kohtaa tulee tilanne, jossa on sanottava, että nyt riittää. Ei minua voi kohdella millä tavalla tahansa” Jari sanoo. On hyvä muistaa, että uhmaikään ja murrosikään voi liittyä aggressiivisuutta osana normaalia kehitystä.

Biologinen näkökulma

Biologiset teoriat perustuvat evoluutioon, geeneihin ja hormoneihin. Aggressio vaikuttaa kehoon monella tapaa: verenpaine nousee, sydämen syke nopeutuu, kädet alkavat hikoilla, lihakset jäykistyvät, kehoon erittyy erilaisia hormoneita kuten adrenaliinia ja testosteronia. Keho menee tavallaan “taistele tai pakene” tilaan, joka aiheuttaa pakottavan tarpeen toimia. Se on tavallaan vanha tapa selviytyä vaikeissa tilanteissa kun joku vaara tai vihollinen uhkaa omaa itseään tai toista.

Pikkuhiljaa, kun tilanne rauhoittuu, hormonien erittyminen vähenee ja niiden vaikutus alkaa pienentyä.  Samalla normaali ajattelukyky palautuu ja keho rentoutuu. Eli vasta, kun tilanne rauhoittuu ja aggressio vähenee, on mahdollista keskustella lapsen kanssa kunnolla. 

Psykologinen näkökulma

Psykologisia selitysmalleja on useita. Fustraatio-aggressio -oletuksen mukaan (mm. Dollar & Miller) lapsen tavoitteisiin pääsemättömyys, voi johtaa turhautumiseen. Turhautuminen taas voi ilmetä esimerkiksi vihausuutena ja agressiona. Näin ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti. Voi olla esimerkiksi, että lapsi tietää jo valmiiksi ettei osaa tehdä jotain asiaa. Tällöin hän ei pety itseensä niin paljon, ku ei pääsekään tavoitteeseen.

Psykoanalyysin näkemyksen (mm. S. Freud) mukaan ihmisellä on synnynnäinen tuhovietti. Tuhovietin takia aggressio pitää purkaa, ettei se patoudu ja aiheuta häiriöitä. Ongelmaksi muodostuu se, miten aggression purkaa. Esimerkiksi väkivaltapelit ja tappelu voi jopa lisätä aggressiota. Fyysinen ponnistelu (kuten liikunta) voi rauhoittaa ja auttaa aggression purkamisessa, mutta ei suoranaisesti pura aggressiota. Vihan ilmaiseminen esimerkiksi sanallisesti on hyväksyttävä keino purkaa aggressiota, toisin kuin toisen vahingoittaminen. Itse kuitenkin mietin, että aggressio voi purkautua myös sanallisesti ja olla yhtälailla satuttavaa kuin fyysinen väkivaltakin. Ei siis ole oikein että ainakaan aggressiivisessa mielentilassa aletaan purkaa aggressiota, koska sillä voi satuttaa muita ihmisiä. Puhuminen on tärkeä keino purkaa mieltä vaivaavia asioita, mutta voisiko sen tehdä vasta sitten kun aggressiota ei ole enää niin paljoa. Mielestäni olisi hyvä että lapsen kanssa puhuttaisiin yhdessä siitä, mikä on hyvä tapa purkaa aggressiota ja mikä ei.

Lapsi voi reagoida aggressiivisesti, jos hän kokee maailman uhkaavan itseään. Uhan ei tarvitse olla todellinen, myös kuviteltu uhka voi saada aikaan aggressiivisen reaktion. Reaktio voi syntyä hetkessä. Lapsen käytös saattaa pelottaa lasta itseään sekä esimerkiksi luokkakavereita. Yleensä sellaisen lapsen sosiaalinen asema toisten silmissä on huonompi,  joka usein reagoi aggressiivisesti. Tämä voi myös aiheuttaa sen, että lapsi joutuu koulukiusaamisen kohteeksi.

Sosiaalinen näkökulma

Behaviorismin ja sosiaalisen oppimisteorian mukaan aggressio on opittu tapa, kun aggression avulla on päästy tavoitteeseen (esimerkiksi lapsi saa haluamansa, lapsi saa huomioita). Esimerkiksi A.Bandura on sanonut, että toisten ihmisten mallit vaikuttavat aggressioon.  Jos lapsi esimerkiksi näkee, että vanhemmat ratkaisevat ongelmiaan aggression avulla on hyvin todennäköistä että lapsi alkaa käyttää samoja toimintamalleja kuin hänen vanhempansakin. Ajattelen, että tästä muodostuu esimerkiksi perheen ongelmien  ylisukupolvisuus. Sosiaalinen oppiminen voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että perheen tyttäret ottavat enemmän vaikutteita äidiltään ja perheen pojat ottavat enemmän vaikutteita isältään.

Ihmiset tarkkailevat paljon muiden käyttäytymistä. Esimerkiksi jos joku lapsi näkee, että kaveria moititaan tavaroiden hajottamisesta, lapsi oppii että tavaroiden hajottaminen on väärin. Jos lapsi taas näkee, että toista kehutaan vaikka jälkien siivoamisesta, lapsi ymmärtää että jälkien siivoaminen on hyvä juttu ja siitä saa positiivista palautetta (sijaisvahvistaminen).

Lapsen aggressiiviseen käyttäytymiseen ei aina liity vihan tunteita. Lapsi voi toimia aggressiivisesti nostaakseen asemaansa ryhmässä tai saadakseen haluamansa esimerkiksi manipuloimalla, uhkailemalla ja kiusaamalla. Tähän voi olla syynä kotona tai koulussa asetettujen rajojen puute, tai hän on voinut oppia esimerkiksi kavereiltaan tai pelimaailmasta että aggressiivinen käytös kannattaa.

Aggressiivisuus ja lapsi

Esimerkiksi kun kaksivuotiasta kiukuttaa, hän toimii vaiston varassa. Hän voi esimerkiksi huutaa, potkia ja lyödä. Hän tekee niin koska ei osaa vielä muita tapoja purkaa pahaa oloaan. Tässä tilanteessa ei ole järkevää lähteä opettamaan lasta ja kertomaan mikä on väärin ja mikä oikein. Tilanteen aikana aikuinen voi rajoittaa tuhoavaa toimintaa ja lohduttaa lasta. Opettaminen pitää tehdä vasta kun tilanne on kunnolla rauhoittunut. On tärkeää, että tilanne ja aggression syyt käsitellään yhdessä lapsen kanssa jälkeenpäin, jotta aggressiot eivät kasaannu ja aiheuta myöhemmin ongelmia. Myöskin hyväksyttäviä aggression purkutapoja on hyvä etsiä yhdessä lapsen kanssa.

Aggressiivisesti käyttäytyvää lasta pitäisi opettaa tunnistamaan aggression aiheuttavia tunteita ja sitä kautta hallitsemaan niitä. Lapsen on tärkeää oppia sosiaalisia taitoja kuten ilmaisemaan tunteita sanallisesti, tarkastelemaan tilannetta toisen näkökulmasta sekä tuntemaan myötätuntoa. Joillekin lapsille mediassa (pelit, tv-ohjelmat) nähty väkivalta aiheuttaa aggressiivisten ajatusten lisääntymistä. Tämä voi lisätä taipumusta tulkita lieväkin riidan haastaminen vihamielisesti.

Kun aggressiivisen käytöksen kohteena on läheinen ihminen, puhutaan lähisuhdeväkivallasta. Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan fyysisen satuttamisen lisäksi henkistä väkivaltaa, kuten toistuvaa toisen tekemisen kontrollointia, läheisten uhkailua ja hallitsematonta raivostumista. Lähisuhdeväkivallan tekijä voi olla esimerkiksi perheen vanhempi tai lapsi. Näissä tilanteissa on tärkeää, että apua haetaan ja että sitä saadaan. 

Kun koulussa kiusataan, pojat kiusaavat yleensä aika näkyvästi huutelemalla ja fyysisellä väkivallalla. Kun tytöt kiusaavat, kiusaaminen on yleensä paljon huomaamattomampaa. Tytöillä on tavallisempaa ns. epäsuora aggressio, jota he toteuttavat esimerkiksi puhumalla selän takana pahaa, laittamalla perättömiä juoruja liikkeelle sekä sulkemalla ulos ystävyyssuhteesta. Mielestäni olisi hyvin tärkeää, että tähän kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Esimerkiksi nuorisotyntekijä voisi kysellä lapsilta enemmän heidän kaverisuhteistaan. Ymmärsin vasta nyt, että minua on kiusattu koko ala-aste, mutta kiusaaminen on ollut niin näkymätöntä (porukan ulkopuolelle jättäminen) etten ole tunnistanut sitä kiusaamiseksi. Lapsille pitäisi tuoda paremmin tietoon se, että myös porukan ulkopuolelle jättäminen ym. näkymätön kiusaaminen on väärin. Kiusaajatytöt menestyvät sosiaalisissa suhteissa kiusaajapoikia paremmin, sillä epäsuoran aggression harjoittaminen vaatii sosiaalista taitavuutta ja älyä.

Lapsen aggressiivista käyttäytymistä voi aiheuttaa edellämainittujen syiden lisäksi myös esimerkiksi turvaton kasvuympäristö, kateus hyvän kodin lapselle, ruumiillinen kuritus ja aggressiivinen rooli ryhmässä.

Joskus aggressiivisen käyttäytymisen syynä voi olla käytöshäiriö. Psykodynaamisen teorian mukaan, jos lapsen elämässä on enemmän huonoja kuin hyviä asioita, ja lapsi ei pääse purkamaan kaikkea aggressiota, aggressio voi näyttäytyä käytöshäiriönä. .Aggressiiviset lapset ovat usein vilkkaita ja impulsiivisia.  Ajattelen, että jos esimerkiksi nuorisotyöntekijä huomaa jotain käytöshäiriöön viittaavaa, kannattaa asian ilmi tuomisen lisäksi kannustaa lasta esimerkiksi uusiin harrastuksiin  ja hyviin kaverisuhteisiin. Ne voisivat olla tapa lisätä lapselle hyviä kokemuksia, jolloin huonot kokemukset eivät ota niin isoa valtaa lapsen elämässä. Esimerkiksi vihaisuus, valehtelu, kouluhaluttomuus, toisen omaisuuden tuhoaminen, päihteiden käyttö ja julmuus ihmisiä ja eläimiä kohtaan voivat olla merkkejä käytöshäiriöstä. Jos lapsella ilmenee väkivaltaisuutta ja uhkaavaa käytöstä, joka aiheuttaa ongelmia kaverisuhteissa, koulussa tai harrastuksissa, käytöksen syy  pitää selvittää ja tilanteeseen pitää hakea apua.

Lähteet:

Aggressiivisuus. Mielenterveystalo.fi.  Viitattu 8.4.2018
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/tietoa_oireista/Pages/aggressiivisuus.aspx

Aggressiivisuus= käyttäytymistä, jonka tarkoituksena on vahingoittaa toista fyysisesti tai psyykkisesti. Peda.net. Viitattu 8.4.2018
https://peda.net/kouvola/kl/valkealan-lukio/opiskelijalle/oppiaineet2/psykologia/ps-6/ivsaaja/aggressiivisuus-pdf:file/download/004818bd8efe96cef6453547e680721d8d9a54c7/Aggressiivisuus.pdf

Aggressio ja koulukiusaaminen. Juha Seppäsen opetusmateriaali. Viitattu 8.4.2018
http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/ps/ps2/aggres.html

Lapsen aggressio. terve.fi. Viitattu 8.4.2018
http://www.terve.fi/koululainen/lapsen-aggressio

Lapsen väkivaltainen ja/tai uhkaava käytös. Lastenmielenterveystalo.fi. Viitattu 9.4.2018
https://www.mielenterveystalo.fi/lapset/ammattilaisille/hairiot/kayttaytymisen_hairiot/Pages/lapsen_vakivaltainen_ja_tai_uhkaava_kaytos.aspx

Lasten ja nuorten käytöshäiriöt. terve.fi. Viitattu 9.4.2018
http://www.terve.fi/73457-lasten-ja-nuorten-kaytoshairiot

Mitä on agressio? Mielenterveystalo. Viitattu 8.4.2018.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/aggression_tunteen_omahoito/Pages/mita_on_aggressio.aspx#henkilo_vs_henkilo

Sinkkonen, Jari: Pitelemättömästi aggressiivisia lapsia yhä enemmän. Yle uutiset, 7.2.2013. Viitattu. 9.4.2018
https://yle.fi/uutiset/3-6482884

Viemerö, Vappu: Aggressio ja aggressiivisuus. Tieteessä tapahtuu 3/2006.
https://journal.fi/tt/article/view/56593